(Pastoraaliruno, latina/roomalainen, 37 eKr., 829 riviä)

Johdanto

"The Bucolics" (Lat: "Bucolica" ), joka tunnetaan myös nimellä "Eklogat" (Lat: "Eclogae" ), on roomalaisen runoilijan kymmenen pastoraalirunon kokoelma. Vergil ( Vergil ). Vergil Vuonna 37 eKr. julkaistu ensimmäinen suuri teos. Maalaisaiheisia aiheita käsittelevät aavemaiset ja arvoitukselliset säkeet innoittivat koko eurooppalaisen paimentolaisrunouden perinnettä, mutta niiden poliittiset elementit ja kommentit Rooman historian viimeaikaisesta myrskyisästä vaiheesta tekivät niistä hyvin suosittuja myös omana aikanaan.

Eklogi 1: Meliboeus-Tityrus (83 riviä).

Eklogi 2: Alexis (73 riviä).

Eklogi 3: Menalcas-Damoetas-Palaemon (111 riviä).

Eklogi 4: Pollio (63 riviä).

Eklogi 5: Menalcas-Mopsus (90 riviä).

Eklogi 6: Silenus (86 riviä).

Eklogi 7: Meliboeus-Corydon-Thyrsis (70 riviä).

Eklogi 8: Damon-Alphesiboeus (109 riviä).

Eklogi 9: Lycidas-Moeris (67 riviä).

Eklogi 10: Gallus (77 riviä).

"The Bucolics" oli nimellisesti kirjoitettu jäljittelemällä "Bucolica" kreikkalaisen runoilijan Theokritoksen lähes kaksisataa vuotta aikaisemmin kirjoittama teos, jonka otsikko voidaan kääntää seuraavasti "Karjan hoidosta" , joka on saanut nimensä runouden maalaismaiseman aiheista. Kymmenen kappaletta, joista koostuu Vergil kirjaa kutsutaan kuitenkin kumpikin "eklogeiksi" (eklogi on kirjaimellisesti "luonnos" tai "valinta" tai "laskelma"), ei niinkään Theokritoksen "idylleiksi", ja Vergil 's "Bucolics" Ne lisäävät alkuperäiseen kreikkalaiseen malliin voimakkaan italialaisen realismin elementin, jossa todelliset tai naamioituneet paikat ja ihmiset sekä nykypäivän tapahtumat sekoittuvat ihannoituun Arkadiaan.

Vaikka runot ovat suurelta osin täynnä paimentolaisia ja heidän kuvitteellisia keskustelujaan ja laulujaan suurelta osin maaseutuympäristössä, "The Bucolics" edustavat myös dramaattista ja myyttistä tulkintaa joistakin vallankumouksellisista muutoksista, joita Roomassa oli tapahtunut Lepiduksen, Antoniuksen ja Octaviuksen toisen triumviraatin aikana, eli noin vuosien 44 ja 38 eaa. välisenä myrskyisänä aikana, jolloin Vergil Maaseudun henkilöhahmoja kuvataan kärsivinä tai vallankumouksellisen muutoksen syleilijöinä, onnellisena tai onnettomana rakkauden kokijoina. Mielenkiintoista on, että ne ovat ainoat runot, jotka ovat Vergil teoksissa, joissa viitataan orjiin päähenkilöinä.

Runot on kirjoitettu tiukalla daktyylisellä heksametrillä, ja suurin osa niistä on keskustelua sellaisten hahmojen välillä, joiden nimet ovat esimerkiksi "Tityrus" (joka oletettavasti edustaa "Tityrusta"). Vergil Niitä esitettiin ilmeisesti suurella menestyksellä roomalaisella näyttämöllä, ja niiden visionäärisen politiikan ja erotiikan sekoitus teki niistä suuren suosion. Vergil välittömäksi julkkikseksi, legendaariseksi jo eläessään.

Neljäs eklogi, alaotsikoltaan "Pollio" Se kirjoitettiin Octaviuksen (josta pian tuli keisari Augustus) kunniaksi, ja se loi ja täydensi uutta poliittista mytologiaa, jossa kuviteltiin kultainen aikakausi, jonka aloittaa "Joven suureksi kasvuksi" julistetun pojan syntymä, jota jotkut myöhemmät lukijat (mukaan lukien Rooman keisari Konstantinus I) pitivät eräänlaisena messiaanisena profetiana, joka muistuttiprofeetallisia teemoja Jesajan tai Sybilline Oracles. Se oli pitkälti tämä eklogi, joka keräsi varten Vergil pyhimyksen (tai jopa velhon) maine keskiajalla, ja se oli yksi syy siihen, miksi Dante valitsi Vergil hänen oppaana läpi alamaailman hänen "Jumalallinen komedia" .

• Englanninkielinen käännös (Internet Classics Archive): //classics.mit.edu/Virgil/eclogue.html.
• Latinankielinen versio ja sanakohtainen käännös (Perseus Project): //www.perseus.tufts.edu/hopper/text.jsp?doc=Perseus:text:1999.02.0056.
• Latinankielinen tekstiversio (Vergil.org): //virgil.org/texts/virgil/eclogues.txt.